Misantrooppeja

Parhaan leffan Oscaria havitteli tällä kertaa kaksi hyvin tasaväkistä filmiä, No Country for Old Men ja There Will Be Blood. Ensimmäinen oli lievä pettymys, mutta enpä ole tainnut koskaan Coen-veljesten kädenjäljen suurin ihailija ollakaan. Tylyä meininkiä ja välistä todella tiivistä tunnelmaa, mutta tarina ei missään vaiheessa jaksanut herättää erityistä mielenkiintoa. Loppu jätti ristiriitaiset fiilikset, mutta kaipa se palveli tarkoitustaan.

Jälkimmäinen leffa teki paljon suuremman vaikutuksen. Heti alku on kuin suoraan Kubrikin leffoista, puoli tuntia ilman puhetta karmivan musiikin säestyksellä. Joku voi tietty pitää tuota riitasointukakofoniaa liian irrallisena, mutta mielestäni se pönkitti täydellisesti tapahtumien likaista, öljyistä ja vaarallista tunnelmaa. Daniel Day-Lewis oli täydellinen keinoja kaihtamattomana öljymiehenä ja ansaitsi palkintonsa. Tarina ei tarjonnut tässäkään elokuvassa mitään ainutlaatuista, mutta onnistui silti liimaamaan minut nojatuoliin kahden ja puolen tunnin hujahtaessa ohi miltei huomaamatta. Juoni kehittyy hitaasti odotettuun päätökseensä, ja loppu jättää vielä hieman tulkinnanvaraakin. Tykkäsin.