Törröttävät rinnat

Peukalo pystyssä seisoskelen parvekkeella taivaalle tähyillen, josko ulkoavaruuden ukkelit sattuisivat ymmärtämään Maallisia merkkejä ja antaisivat minulle kyydin pois tältä idioottien planeetalta.

Ehkä Kalervo Kummola ei ole se penaalin terävin lyijäri julkisten kannanottojensa kanssa, mutta kyllä sietäisi mediaihmistenkin vähän hävetä viime aikojen roskajournalismiaan. Kohuihmisen kohutekemiset kohupaikassa kohuttavat! Mittasuhteet tuntuvat kadonneet täysin, ja etusivut täyttyvät luokattomuuksilla.

Pyrkyri-inhokkini Maria Guzenina keräsi yllättäen pisteet kotiin kommentoituaan, ettei oikeasti välitä siitä, mihin miesten katseet sattuvat suuntautumaan. Vähemmän yllättäen Päivi Räsänen oli välittömästi päinvastaisella kannalla sukunimihamsteri Tanjan seuratessa vakaasti perässä. Naisasialiitto puhuikin sitten jo täysin pehmoisia. Valitan, mutta tämä koko ahdistelukysymys on kyllä vain ja ainoastaan naisten ikioma pohjanoteeraus.

En ymmärrä. Ihmiset ovat kautta aikojen katselleet toisiaan niin hyvästi kuin pahasti. Jos vastaan kävelee yksilö, joka sattuu olemaan jollain tavoin erityisen miellyttävä, ihan varmasti katson uudestaan tai pidempään. Mitä se on, jos ei eläimellisen inhimillistä? Jos katseen kohde sattuu huomaamaan, niin voi hitsi. Jokainen on varmasti kokenut joskus epämiellyttävääkin vilkuilua.

Keskivertoihmisen pitäisi tajuta, että pelkästä katseesta on pitkä matka seksuaaliseen ahdisteluun. Jos katseen perusteella voitaisiin langettaa rangaistuksia, mitä seuraavaksi? Ilmeet, eleet, ajatukset?