Oppia ikä kaikki

Yritän jatkaa klassikkourakkaani lukemalla Sadan vuoden yksinäisyyden. Olen kahlannut läpi suunnilleen ensimmäisen kolmanneksen, ja ainakin toistaiseksi tarina on ollut ihan hauska ja sekopäinen. Toisaalta iso osa tarinan yhteneväisyyksistä oikean elämän tapahtumiin jää varmasti pimentoon, sillä kyseisen maailmankolkan kulttuurin ja historian tuntemukseni on nollatasolla. Etelä-Amerikka on jäänyt minulle pysyvästi jonkinlaiseksi kysymysmerkiksi, koska muun maailman asiat tuntuvat olevan prioriteettilistalla aina edellä.

Peruskoulu- ja lukioaikoina minulla oli lievästi negatiivinen asenne historian opiskelua kohtaan. Vaikka menneiden tapahtumien tunteminen onkin monissa tapauksissa tärkeää jo pelkästään vanhojen sudenkuoppien välttämiseksi, mielestäni joillain osa-alueilla paneuduttiin yleissivistyksenkin kannalta usein täysin tyhjänpäiväisiin yksityiskohtiin. Saattoi toki olla paljolti opettajistakin kiinni, niinhän opiskelun laatu aina.

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä tärkeämmäksi huomaa peruskoulutuksen. Jos voisin käydä tällä kokemuksella kaiken uusiksi, saisin tarjonnasta varmasti paljon enemmän irti. Ei työssäkäynnin ohella ole realistisia mahdollisuuksia intensiiviseen itsensä sivistämiseen, ellei halua tuhlata siihen kaikkea vapaa-aikaansa.