Ympäri mennään

Tämäkin vuosi alkaa vedellä viimeisiään. Nyt olisi kai jonkinlaisen yhteenvedon aika. Kovasti yritin miettiä, mutta säälittävän vähän on olennaisia tapahtumia. Eikai siitä mihinkään pääse, kahteentoista viime kuukauteen mahtuu kovasti masennusta ja pettymyksiä. Jotain kai kertoo sekin, että mukavin muisto on kesän lomareissu, yksin kaukana tutusta ympäristöstä ja ihmisistä.

Itselleen voi asettaa järjellisiä tavoitteita. Voi vaikka päättää, että nyt minä muutun ja teen elämästäni sellaisen, kuin oikeasti haluan. Sitten sitä jossain vaiheessa huomaa, että aika vain kuluu, mutta kaikki on täysin entisellään. Mikään ei ole paremmin, jossain on ehkä tullut takapakkiakin. Silloin tuntee itsensä kovin neuvottomaksi. Jos ei itse kykene muovaamaan omaa elämäänsä, niin kukas sitten.

Kaikkein rasittavinta huonolle häviäjälle ja nollaitsetuntoiselle ihmiselle on joutua jälkeenpäin aprikoimaan, josko jossain tilanteessa jätti tekemättä jotain, mitä olisi ehdottomasti pitänyt uskaltaa tehdä. Noin on minulle käynyt aivan liian usein, ja se on varmasti osaltaan vaikuttanut moneen asiaan. Tarpeettoman lamaantumisen tiedostaminen ei vielä riitä, pitäisi löytää keinot siitä vapautumiseksi...