lauantaina, lokakuuta 7

Vankina itsessäni

Voisin taas vaikka kaivautua maan alle piiloon tai hävitä muuten vaan jäljettömiin. En kyennyt mitenkään olemaan oma itseni, eikä se varmasti jäänyt keltään huomaamatta. Muutenkin ilta meni paljon huonommin kuin olin kuvitellut. Kerta toisensa jälkeen ihmisten käsitys meikäläisestä muuttuu varovaisemmaksi. Ja kun kerran saa sen omituisen raukan leiman otsaansa, ei siitä ihan helposti pääse eroon. Olen kummallinen ihminen vailla rohkeutta olla outo. Turhauttavinta on, etten voi syyttää siitä ketään.