Hienovaraista tarkkailua

On jotenkin kiusallista katsella sivusta, jos joku perheenjäsen vetää överiksi päihteiden kanssa. En tiedä miksi, kyllähän sitä tulee silti itsekin vedettyä silloin tällöin liian rajut kännit. Kovasti näyttää kuitenkin siltä, että isälläni kuluu alkoholia aina vaan enemmän. Yhä useammin näen sen sellaisessa tilassa, jossa puhe sammaltaa ja liikeradat ovat kovin huteria. Eipä tuossa vielä mitään, mutta tällä tahdilla homma karkaa vielä jonain päivänä käsistä. En halua olla sitä koskaan todistamassa, mutta asiasta lienee ihan turha minun mitään mainita. Duunarielämä vaatii veronsa. Äijä on lisäksi sellainen jääräpää, että muiden puheilla ei päätä käännetä. Hän on aina oikeassa, jos päättää niin.

Isukki lopetti aikanaan tupakoinnin kertayrittämällä, joten tahtoa ja päättäväisyyttä ei ainakaan puutu. Kysymys onkin, tiedostaako hän itse, koska on ryypiskellyt liikaa? Jos ei kukaan muu mainitse asiasta, ehkä sitä huijaa helposti itseään luulemaan käytön olevan täysin normaalia. En tiedä, onko isä erityisen altis riippuvuuksille, mutta takaraivossani on jotenkin sellainen aavistus, että jonkinlaisessa riskiryhmässä se kyllä on.