Harmaata

Päivärutiinit ovat vähän kateissa. Vapaa-aika ei tunnu riittävän mihinkään järkevään. Selkeästi päiväauringonpaisteen puutteen oireet puskevat jo pintaan. Kaamosmasennus ei ole mikään luulotauti, olen elävä esimerkki. Tämä viikonloppukin on varattu pakollisille jutuille, enkä taaskaan pääse viihteelle. Eiväthän nuo meikäläisen viikonloppukuviot häävejä ole, mutta pakko sitä on jotain kehitellä. Muuten hajoaa pää. Näen taas vaihteeksi unia taannoisista tyttötuttavuuksista. Kai sekin kertoo jo jotain.

Olen tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joita en voisi ikinä kuvitella vakaaseen parisuhteeseen. Useimmiten nämä ihmiset ovat yllättäen naimisissa ja lapsia on ainakin tulossa. Käsityskykyni ei välillä riitä ymmärtämään, miksi nuo ihmiset ovat parisuhteessa ja minä en. Ehkä ihmissuhdekäsityksissäni on sittenkin jokin pahasti vinksallaan. Vielä kun tietäisin, onko kyseessä pelkkä ohjelmistovika, vai onko rauta lopullisesti rikki.