Paskajäykkänä

Taidan vähän kadehtia sellaisia ihmisiä, joilla on synnynnäinen taito saada muut nauramaan. Se sellainen veitsenterävä taju tarttua tavallistenkin tilanteiden näkymättömiin koomisiin yksityiskohtiin. Jos itse keksin jotain näppärää sanottavaa, joku muu ehtii todennäköisesti jo vaihtaa aihetta, ennen kuin saan suuni auki. Usein nämä samat huumorityypit osaavat kertoa hyviä juttuja. Vaikka meikäläiselle tapahtuisikin joskus jotain kertomisen arvoista, en osaisi pukea kokemusta sanoiksi niin, että muutkin saisivat siitä jotain irti.

Kun tarkemmin ajattelen, nämä molemmat jutut onnistuvat minulta kyllä paperilla ja tekstin kanssa. Lukiessa ja kirjoittaessa on yleensä yksin, eikä tarvitse jännittää sosiaalisia kontakteja. Livetilanteissa kaikki energia menee liialliseen itsetarkkailuun ja jännittämiseen. Ellen tunne oloani rennoksi, ei ajatuskaan kulje. Ärsyttävää.