Ikääntymisen synkkyys

Kun nyt isovanhemmista tuli puhetta, heidänkin luonaan tuli piipahdettua mökiltä tullessa. Kaikki neljä asuvat samalla paikkakunnalla ja ovat vielä elossa, joskin isän äiti on jo hetken aikaa ollut käytännössä sänkypotilaana. Vanhusten ikääntymistä on jotenkin lohdutonta katsella. Vuosi vuodelta kuulee useammin kommentin siitä, miten ikävää on tulla vanhaksi. Varsinkin jouluhössötysten lopuksi on molempien puolten isovanhemmilta tullut jossain välissä se väistämätön toteamus: "Ei taida meitä kaikkia enää ensi jouluna olla..."

Ja kyllähän sen ymmärtää. Helppo kuvitella itse, miltä tuntuu kun liikuntakyky heikkenee, eikä pysty enää tekemään edes kaikkia päivittäisiä normiaskareita puhumattakaan mistään erikoisemmista viihdykkeistä. Sitten tulee se vaihe, kun pitää jo maata kaiket päivät vaan sängyssä vanhainkodissa. Ei ole kovin kehuttavaa. Tämä on vain oma mielipiteeni, mutta olisi varmasti paljon parempi kuolla nopeasti ainakin siinä tilanteessa, kun ei pysty enää tekemään itse elämässään käytännössä mitään järkevää.