Yksinkertaista

Jälleen sai pettyä itseensä oikein kunnolla. Baarissa oli kivasti tanssiva tyttö, jota olisin voinut yrittää lähestyä muutenkin kuin katsein. Kaverini kaveri oli iskenyt samaan tyttöön silmänsä, mutta näytti kuitenkin antavan minulle ensin tilaa tehdä siirtoni. Tekemättä jäi. Niinpä tämä kaveri sitten meni ja hoiti homman kotiin. Ei sillä että olisin edes voinut kilpailla tuon kaverin kanssa tytön huomiosta. Tyyppi on sen oloinen ja näköinen, että saa aina sen yhden illan hoitonsa jos haluaa.

Muistan, kun joskus taannoin joku ihmetteli, miksi aina hymyilen baarissa kaikille. Nykyään se tuntuu kovin vaikealta. Perusilme on väkinäinen ja kaikkea muuta kuin hymyn näköinen. Vaan kellepä minä nyt sitten edes hymyilisin?