perjantaina, syyskuuta 1

Liikuntaa liikenteessä

Viitisenkymmentä kilometriä fillarilla raskaasti univelkaisen työviikon päätteeksi ei välttämättä ole se paras idea. Kyllähän tuon vielä jaksoi polkea, mutta lisäkilometrit olisivat varmasti olleet tuskaisempia. Mankeli kyllä kulki kuin unelma, eikä sen hankintaa ole toistaiseksi tarvinnut pätkääkään katua.

Kirjoitin joskus aikanaan siitä, miten idioottimaista on kieltää aikuisten pyöräily jalkakäytävillä, ja antaa sitten vielä sakkoja kieltoa rikkoville. Ja tähän mielipiteeseen löytyy tietty loputtomasti vastakitinää niiltä, jotka kokevat olevansa vaarassa joutua nopeasti kiitävien pyöräilijöiden yliajamiksi. Ehkä nuo ovat juuri niitä samoja ihmisiä, jotka pyöräteillä ja yhdistetyillä jalkakäytäväpyöräteillä (ainut järkevä temppu olisi jakaa väylät vaan moottoriajoneuvoille ja ilman moottoria kulkeville) saavat minut näkemään punaista.

Tarkoitan siis niitä kolmen tai useamman ihmisen ryhmiä, jotka kulkevat koko väylän leveydeltä. Minä voin vakuuttaa, etten aja yhdenkään jalankulkijan päälle, jos minulle vaan jätetään tilaa. Jos kävellään kuin sokeat lehmät muista välittämättä, niin en minäkään jaksa välittää, jos täydessä vauhdissa ahtaasta raosta pakotettuna nousukahvani nappaa vahingossa kiinni jonkun käteen... tekee muuten varmasti kipeää.

2 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Juu, en kulje sokeana elefanttina ja silti on pyöräilijöistä ahtailla jalankulkuväylillä vaaraa. Pyörä kun kulkee aikalailla kovempaa kuin mitä sitä jaloin meikäläinen esim. pääsee ja silmiä ei ole selässä saati takareivossa. Pyöräilijät pyöräilijöiden väylille, kiitos. :)

Ei minullekaan tuota vaikeuksia kulkea sääntöjen mukaan, edes sillä pyörällä.

21:05  
Anonymous Anonyymi said...

Kirjoittaminen sitä vastoin ei näytä onnistuvan.. ;)

21:06  

Lähetä kommentti

<< Home