Mii lav juu

Se on jännää, miten vaihtelevia fiiliksiä voi olla ympäristön ihmisistä riippuen. Lauantaina, kun oltiin muutaman kaverin kanssa yhdessä kaupungin selkeimmistä pintaliitopaikoista, tuntui välillä siltä, että on tosiaan ihan väärässä seurassa. Toisaalta, jos tuollaisessa baarissa onnistuu loihtimaan itselleen juuri sopivan humalatilan, saattaa joskus huomata kävelevänsä yhtäkkiä paljon ryhdikkäämmin siinä illuusiossa, että on samalla viivalla kaikkien niiden trendi-ihmisten kanssa. Vaan silmänruoka on aina tervetullutta, eipä noissa muuten tulisi käytyä.

Miksiköhän muuten kaikki kaupungin aasialaista syntyperää olevat naiset aina kerääntyvät noihin muutamiin pintaliitobaareihin? Löytyyhän niistä tietty yllin kyllin kysyntää ja ehdokkaita köyhien maahanmuuttajien elättäjiksi. Karu ja kärjistetty esimerkki, mutta usein vaan jossain ruokakaupassa tulee vastaan niitä perussuomalaisia läskejä ja rumia äijänjölliköitä, joiden vierellä sipsuttaa mahdollisesti jostain kaukoidästä itse noudettu vaimoke. Postimyyntivaimot käyvät edelleen vitsistä, mutta kukapa tietää, miten paljon sellaista bisnestä oikeasti tehdään. Itse en voisi ikimaailmassa pitää vierelläni ketään, joka ei siinä täysin omasta halustaan ole.