Kerro kerro kuvastin

Samalla aamubussilla kulkee eräs nuorempi tyttö, jolla on lähes joka päivä eri vaatteet kengistä lähtien. Kovin montaa kertaa en ole samaa vaatekappaletta hänen yllään nähnyt. Hiusmalli ja -väri sentään eivät muutu päivittäin, mutta aika tiheään tahtiin kuitenkin. Huvittuneena seuraan aina, miten tyttö tarkistelee pysäkillä ja matkan aikana välillä useaankin otteeseen, että ulkomuoto on kunnossa. Eikä siinä mitään, saahan sitä pitää huolta ulkonäöstään, mutta välillä ihmettelen, miksi juuri ne ihmiset, jotka olisivat vähemmälläkin laittamisella ilo silmälle, tuntuvat panostavan kuorensa huolitteluun eniten.

En muista kirjoitinko jo joskus tämän, mutta kerrataanpa joka tapauksessa. On siis olemassa karkeasti jaettuna kolmen luokan ihmisiä. Vakiokauniita/komeita, tavallisen näköisiä ja rumia. Rumista saa muutamin metroseksuaalisin toimenpitein siedettävän näköisiä, keskinkertaisista voi saada jopa mukavan näköisiä, ja hyvännäköiset taas ovat hyvännäköisiä millä meikillä, kampauksella tai vaatetuksella tahansa.

Näistä jutuista saa ihan liian pinnallisen kuvan. En minä ole, ei minulla ole varaa. Minä vaan tykkään havainnoida ihmisiä.