Läskisaarna

Pitäisi saada aikaan jonkinlaisia päätöksiä. Ei vaan tee oikein mieli edes miettiä asiaa. Kun ei tiedä niin ei tiedä. Välillä tuntuu siltä, ettei juuri nyt olisi aikaa kahdenkeskiseen hengailuun. Tästä voisi ehkä päätellä, ettei tyttö saa minussa aikaan tarpeeksi kipinää. Välillä kuitenkin taas tavallaan kiinnostaisi nähdä. Hankalaa. Kuka ruoja meni aikanaan keksimään sen "ehkä" -vaihtoehdon "kyllän" ja "ein" väliin? Täysin binäärisessä maailmassa olisi toisinaan paljon helpompi elää.

Minulta tuntuu löytyvän aina yksinkertainen ratkaisu muiden ihmisten ongelmiin. Tai ainakin asioihin, jotka ulkopuolisen silmissä näyttävät ongelmilta, eihän sitä koskaan voi varmuudella tietää. Huonona ongelmaesimerkkinä (ja aihetta vaihtavana aasinsiltana) vaikkapa ankara liikalihavuus. Olisivat syömättä liikaa, possut. En usko orjuuttaviin fyysisiin riippuvuuksiin, enkä siihen, että geeniperimä saisi lihomaan vaikka pelkkiä porkkanoita syömällä. En ole vielä koskaan kokenut ylivoimaista nälän tunnetta.

Ei pidä ymmärtää väärin. Vaikka minulta ei empatiaa yleensä heru juuri missään asiassa, minulle on ihan yksi ja sama, mitä vaaka vaikkapa sinun kohdallasi näyttää, kunhan se ihra ei aiheuta terveydellisiä tai liikunnallisia haittoja ja niiden seurauksena mahdollisesti kuluja terveydenhuoltojärjestelmälle. Ihmisen kropan normaali muoto on ihan tarkoituksella se mikä on. Jos muoto alkaa muuttua palloksi, on jotain väkisinkin pielessä.