Siellä jossain

Kotiin selvittiin kunnialla. Olo on ihan kohtuullinen, mutta eipä toisaalta tullutkaan harrastettua mitään tajutonta örvellystä. Nyt tekisi mieli vaan löhötä sängyllä ja kuunnella leppoisaa musiikkia, mutta kouluvelvoitteet puskevat päälle kuin jono vähemmän kevyitä katujyriä. Mistä ihmeestä revin energiaa?

Mökit olivat hintaansa nähden vallan mainioita. Sauna lämpeni puilla, keittiöstä löytyi tarvittavat vehkeet ja sängytkin olivat nukkumakelpoisia. Vähemmälläkin olisi pärjännyt. Sijaintipaikka ei ehkä ollut maailman kaunein, mutta sepä olikin tällä reissulla täysin sivuseikka.

Kun porukkaa on tarpeeksi, ei seurastakaan luulisi olevan juuri pulaa. Ja kyllähän siellä joukossa hengaillessa aika kului rattoisasti. Ainakin muiden juttuja kuunnellessa, itsellä kun ei niin hirveästi tuntunut sanottavaa olevan. Vaan eihän mulla koskaan ole. Varsinkin aamuisin pienessä krapulassa iskee aina sellainen ulosannin totaaliblokki, jolloin kaikki sosialisointi on kovin nihkeää, ellei mahdotonta.

Tämä viikonloppu onnistui näyttämään taas sen, että parisuhteissakin saattaa olla paljon sellaisia elementtejä, joista en pidä lainkaan. Mutta ehkä muiden kahdenkeskistä kanssakäymistä sivusta seuraamalla ei kuitenkaan saa täysin realistista kuvaa, kun itsellä ei ole tiettyä kiintymystä toiseen osapuoleen. Sitä kiintymystä, joka tasoittaa ne pahimmat kuopat.