Lokerointia

Voisiko ihmiset jakaa kahtia siten, että toiseen ryhmään kuuluisivat kaikki ne, jotka haluavat elinaikanaan jollain tavoin vaikuttaa maailman asioihin, ja toiseen ryhmään vastaavasti ne loput, jotka lähinnä yrittävät kaikin keinoin vaan nauttia siitä, mitä ympäristö päivittäin tarjoilee? Itse taidan olla tässä jälkimmäisessä karsinassa. Minulle on oikeastaan aika yhdentekevää, saako joku tulevaisuuden sukupolvi aikanaan lukea tekemisistäni vai ei. Kuolemanjälkeinen arvostus ei tekisi tämänhetkisestä elämästäni millään tavoin parempaa.

Näkisin omaksi tavoitteekseni repiä kaiken mahdollisen ilon irti tästä toisinaan niin kovin karusta ja värittömästä arjen aherruksesta olemalla kuitenkin ihmisiksi ja aiheuttamatta muille eliömuodoille tai ympäristölle tarpeetonta haittaa. Tätä tavoitetta ei ainakaan helpommaksi tee se, että koen välillä olevani täysin epäreilussa ja epäoikeudenmukaisessa asemassa kanssaeläjiini nähden. Mutta minkäs teet, näillä eväillä on selvittävä, uusia ei anneta. Jos en mitään muuta, niin ainakin harvinaisen pitkiä lauseita saan vaihteeksi aikaan.

Olen kunnollisen hartiahieronnan tarpeessa. Taas. Aina.