Ruokailuoppia

Jatketaan uskontolinjalla. Vähän aikaa sitten oli kovasti keskustelua päiväkodeissa luettavista ruokarukouksista. Itse en ollut pienenä ollenkaan päiväkodissa, ainoastaan perhepäivähoidossa, mutta seurakunnan iltapäiväkerhossa toki luettiin rukoukset. Vähäiset ovat muistikuvat sieltä, mutta uskoisin, että rukoukset ainakin menivät suoraan toisesta korvasta ulos. Oikeastaan mikään kristillinen opetus ei tehnyt minuun lapsena mitään lyhytaikaistakaan vaikutusta. Se oli vaan jotain välttämätöntä höpinää, jota piti välillä kuunnella leikkien välissä. Käytännössä sama kuin olisi satuja luettu.

Tältä pohjalta ihmettelenkin, miksi joku jaksaa tällaisesta asiasta niin kovasti meuhkata. Vaikka olenkin lapsiin kohdistuvaa jeesustelua vastaan, niin eipä ruokarukouksesta mitään haittaakaan lapsille ole. Toisaalta jokaisella vanhemmalla on kuitenkin oikeus olla sitä mieltä, että hänen lapselleen ei saa elämänkatsomuksellisia juttuja väkisin tuputtaa. En tiedä, onko ruokarukous nykyään enää perinteinen "kiitos jeesus ruuasta, aamen", mutta eikö olisi sopiva kompromissiratkaisu käyttää jotain vapaamuotoisempaa ateriasta kiittämistä, jossa ei suoraan viitata mihinkään uskontoon?