keskiviikkona, syyskuuta 3

Maasta olet sinä tullut

Mumma sitten kuoli. Ehtihän se ollakin jo pari vuotta täysin sänkypotilaana terveyskeskus-vanhainkodissa. Kun joutuu makaamaan vaan sängyssä, eikä voi oikein tehdä enää mitään, ihminen kuihtuu pieneksi ja olemattomaksi. Kommunikointi oli loppuvaiheessa jo aika vaikeaa. Ei kuolema hyvän pitkän elämän päätteeksi ole minusta niin surullinen asia. En minä ainakaan vastaavassa tilanteessa haluaisi, että loppusuorasta tulee liian pitkä ja vaivalloinen.

Järjesteillä olevissa hautajaisissa pistää taas vihaksi kaikki se rahastus hautapaikasta lähtien. Ei voi edes kuolla ilman että joku uskoon perustuva instituutio tahtoo siitä oman osansa. Yksi niistä monista syistä, joiden takia aikanaan erosin kirkosta. Mutta ei se silti tarkoita, ettenkö kunnioittaisi oman isoäitini viimeistä saattoa tai muiden hautajaisiin saapuvien vakaumusta.

Olen onnekas, kun olen saanut tuntea kaikki isovanhempani.

1 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Surullista.

Kuin omaa kirjoitusta lukisi jonkun vuoden takaa vastaavanlaisessa tilanteessa.

Jaksamista.

22:31  

Lähetä kommentti

<< Home