Mikä on tärkeää?

Voiko ihminen elää koko elämänsä onnellisena pariutumatta koskaan? Niin, ettei koskaan tule tyhjä olo, kun istuu yksin kotona musiikkia kuunnellen. Niin, ettei ihastuneiden pariskuntien kuhertelua katsellessa tule välittömästi ikävä toisen ihmisen ihokosketusta. Ehkäpä, jos elämä on täynnä jotain muuta. Kenties työ, josta pitää intohimoisesti ja johon uhraa kaiken vapaa-aikansakin. Kai maallisen mammonan kerääminen ja menestyminen voi jollekin olla kaikki kaikessa. Tai vaihtoehtoisesti jokin harrastus, järjestötoiminta jonkin suuremman aatteen puolesta tai geneerinen maailmanpelastaminen.

Kaikissa noissakin tapauksissa on silti kovin todennäköistä, että joutuu tekemisiin useiden ihmisten kanssa. Ja kun tapaa paljon ihmisiä, tulee itsestäkin varmasti paljon sosiaalisempi. Näiden edellytysten täytyttyä onkin jo aika outoa, jos ei jossain vaiheessa tapaa ihmistä, johon kiintyy vähän enemmän.

Minulle työ ei ole kaiken keskipiste. Se on lähinnä välttämätön pakko rahan saamiseksi. Harrastuksenikin ovat kevyemmästä päästä, vaihtelevatkin aika usein. Tunnen myös itseni aika aseettomaksi maailmaa pelastamaan. Enkä minä ole onnellinen.