Kaksi jalkaa, kaksi pyörää

Osa minusta kuoli taas kertaalleen, kuin luin uutisen pyöräilijänaisesta, jonka vanha pappa oli tönäissyt bussin alle Tampereen Itsenäisyydenkadulla. Tapaus kirvoitti kummasti keskustelua Tampereen pyöräilyongelmista.

Minusta on täysin käsittämätöntä, että joillain ihmisillä on niin syvää vihaa pyöräilijöitä kohtaan. Sitä vihaa riittää, pyöräilivät fillaristit sitten laillisilla väylillä tai jalkakäytävillä. Pyöräilijät yleistetään ahtaissa ihmismassoissa ilman kontrollia hurjasteleviksi paholaisiksi, jotka jyräävät mummoja ja lapsia (monet ovat muka nähneet tällaisen tapauksen, minä en). Minkäänlaista maalaisjärkeä tai joustavuutta ei tunnu löytyvän.

Laillisen pyöräilyn iso ongelma piilee siinä, että yhtenäisiä ja järkeviä pyöräilyreittejä ei Tampereen keskustassa ole tarpeeksi. Lisäksi puutteelliset tai sekavat väylien merkinnät hämäävät niin pyöräilijöitä kuin jalankulkijoitakin, jolloin kummatkin käyttävät lainvastaisesti toistensa väyliä. Vaikka pyöräily- ja jalankulkuväylien lainsäädäntö onkin mielestäni onnetonta, on noiden lakien sokea soveltaminen vieläkin tyhmempää.

Täten ehdotan, että keskustan kaikista jalankulku- ja pyöräilyväylistä tehdään yhdistettyjä siten, että sekä jalankulkijoilla että pyöräilijöillä on täysi oikeus käyttää niitä. Ei olisi epäselvyyksiä väylätyypeistä, eikä kummallakaan käyttäjäryhmällä olisi perusteita käyttäytyä väylillä täysin varomattomasti ja omistajan elkein. Ajoradalle pyöräilijöitä ei ainakaan toistaiseksi voi Suomessa siirtää.