Yksi ilta

Ensin pitää ottaa vähän pohjia, vaikka väsyttääkin jo valmiiksi. Musiikin saa valita ihan itse, kun ei kerran ketään muita ole lähdössä. Neljän seinän sisällä kaikki tuntuu hyvältä ja turvalliselta, fiilis nousee, jalka lyö tahtia.

"Älä jännitä, älä ole niin kireä, yritä vähän hymyillä." Kiertelen baaria ympäri lasi kädessä, kunnes on pakko etsiä istumapaikka. Yksin istuminen on vaivaannuttavaa, mutta minkäs teet. Yritän etsiä sopivaa silmäparia, mutta kaikki katsovat vain jonnekin muualle. Yritän katsella vähän riman altakin, turhaan.

Tarpeeksi mones juoma menossa. Tarpeeksi kauan haravoitu katseella ympäristöä. Ei mitään, niin kuin yleensä. Kerran luulin, että minua katseltiin tiiviisti, mutta luulin väärin. Baarin lasienkerääjäkään ei enää katso päin. Luovutusmieliala iskee lopulta, en jaksa enää uskoa. En enää tiedä, miltä ilmeeni näyttää sillä hetkellä.

Hyvissä ajoin narikkaan, ulos kävelemään. Lyhyen matkan päässä hyppään taksiin, ja kuljettaja vie minut kotikulmille. Ei sanaakaan. En mene kotiovelle asti, vaan haluan kävellä vielä vähän matkaa. On viileää. Saavun kämpille, kirjoitan tämän.