Tää on niin tätä

Sitä voi tarkastella omaa elämäänsä niin monelta eri kantilta. Liekö sitten heikkoutta, jos päätyy aina surkuttelemaan niitä heikommalla tolalla olevia puolia. Miksi juuri ne puuttuvat asiat tuntuvatkin aina kaikkein tärkeimmiltä? Ehkä ne ovat, ehkä eivät. Toisaalta menee helkkarin hyvin, mutta silti löytää itsensä välillä aamulla sängystä miettimästä, miksi sitä vaivautuisi edes nousemaan ylös.

Olen tainnut pienestä pitäen olla liian hyväuskoinen ja sinisilmäinen. Pidän kaikesta huolimatta jotenkin liian itsestäänselvänä sitä, että oikeudenmukaisuus voittaa lopulta aina ja kaikki saavat oman osansa. Taitaa olla aika kaukana totuudesta. Vaikka elämän epäreiluuksia onkin tullut vastaan vuosien varrella, ei niitä osaa vieläkään tarpeeksi varoa. Ne jyräävät aina suoraan yli.