Autopilotilla

Nyt alkaa taas ote lipsua vuorokausirytmistä. Vapaa-aika tuntuu haihtuvan ilmaan. Olo on kuin sellaisessa metalliromupuristimessa aamun ja illan välissä. Taidan kyllä tietää, mitä kaipaisin. Tarvitsisin rohkeita valintoja ja nopeita ratkaisuja. Ei tietenkään mitään päätöntä vaikkapa raha-asioissa, vaan vähän ennalta-arvaamattomuutta sellaisissa arkisissa jutuissa.

"Lähtisinkö uimaan tai kirjastoon. No nythän mä olen jo menossa, sen sijaan että istuisin vieläkin näyttöruudun edessä lukemassa turhanpäiväisiä uutisia. Huomenna vois käväistä kaupungilla ja sunnuntaina leffassa. Aika hierojalle on pitänyt varata jo ajat sitten."

Olen todellakin varoittava esimerkki passivoituvasta nuoresta sukupolvesta. Ja valitettavasti huomaan olevani välillä täysin voimaton korjaamaan tilannetta, vaikka ne muutamat järkevät aivosolut asian tiedostavatkin. Elämäni keskittyy liikaa pelkästään pääni sisälle.