Popsi popsi porkkanaa

Tuntuu siltä, että olen melko harvinainen yksilö ruokailutottumustenikin suhteen. Ensinnäkin inhoan syömistä valtaisan ihmispaljouden keskellä. Liittyy toki osittain siihen, etten muutenkaan pidä ihmispaljouksista. Ja tietty inhoan jonottamista, joka on välitön seuraus liian suurista ihmislaumoista. Safkaan paljon mielummin rauhallisessa ilmapiirissä.

En myöskään kaipaa intensiivistä keskustelua ruokailun lomassa. Jos edessä on iso lautasellinen ruokaa, niin sen tyhjentämiseenhän menee tunti, jos erehtyy liikoja jutustelemaan. Hitaat syöjät, jotka selittävät koko aterioinnin ajan jotain, ovat rasittavia. Niitä saa lopulta odottaa vielä kauan, kun oma lautanen on jo nuoltu puhtaaksi.

Siksipä päädynkin aika usein syömään yksin pahimman lounasruuhkan jälkeen. Suomalainen lounas on muutenkin turhan aikainen.