Kuolemalla tunnustusta

Ehkä viidenneksen olen nyt kahlannut tuota Linnaa, ja kyllähän se tyyli on kieltämättä aika omaperäinen. Toisaalta kirja ajoittuu kuitenkin hyvän matkaa menneeseen aikaan, joten en oikein osaa vielä päättää, miten paljon irrationaalisuudesta voidaan laskea pelkän tyylin piikkiin. Juuri se, että ihmiset, tavat ja kaikki on niin täysin erilaista nyky-yhteiskuntaan verrattuna, tekee noista vanhoista klassikoista vähän vaikeita sisäistää. Mielikuvituksen varaan jää vähän liikaakin. Ei tiedä, mitä kaikkea kirjailija on kuvannut totuudenmukaisesti ja kuinka suuri osa on jotain aivan muuta. En ole muutenkaan ollut koskaan mikään arkisen historian ystävä.

En muuten mielestäni kovin helposti ota vaikutteita muista kirjoista. Jos kirjoittaisin jotain vakavissani, jaksaisin kyllä uskoa omaan tyyliini. Kopioimalla tekisin vain huonosti jotain, mitä joku on jo aikaisemmin tehnyt. Mitä hyötyä siitä olisi? Toisaalta ihmettelen kovasti, miten ihmiset esimerkiksi säveltävät uutta musiikkia. Itse kun olen joskus ajankulukseni vääntänyt tietokoneella jotain, olen huomannut lopulta käyttäneeni jotain olemassaolevaa melodiaa. Ehkä täytyy vaan olla tarpeeksi lahjakas keksiäkseen jotain täysin uniikkia.