Kissanpentu öisessä sateessa

Eipä tainnut se hymy tosiaan pitkään meikäläisen kasvoilla pysyä. Vaikka en hyvistä hetkistä - olivatpa ne sitten miten olemattomia tahansa - luopuisi mistään hinnasta, tuntuu siltä, että palaaminen siihen samaan vanhaan paskaan on kerta toisensa jälkeen raskaampaa. Takaraivossa kummittelee aina tuoreeltaan pieni muistutus siitä, mitä kaikkea elämä voisi oikeasti pitää sisällään.

Jos ei tietäisi paremmasta, ei olisi koskaan syytä olla onneton. Vaan jos pääsee aina välillä maistelemaan jotain suurempaa, tuntee itsensä petetyksi. Ei voi ymmärtää, miksi juuri omalle kohdalle on langennut se tyhjä arpa. Miksi juuri minulla menee kaikki tärkeä pieleen. Haluaisi niin kovasti, yrittää ja toivoo, haaveilee. Ei onnistu.