En kommentoi

En muista, olenko joskus ennenkin kirjoittanut samasta asiasta, mutta eipä kai toinenkaan kerta haitaksi ole. Missä tahansa kommunikoinnissa inhoan kaikkein eniten sitä, että jätetään vastaamatta. Mun puolestani saa kieltäytyä ilman syytä, sanoa asiat suoraan, arvostella rankasti tai vaikka haukkua lyttyyn, kunhan sanoo jotain. Mykäksi heittäytyminen tai täydellinen katoaminen on harvinaisen syvältä.

Tietyissä tilanteissa vastaamatta jättämisen voi tietty tulkita hyvin yksinkertaisesti, ja viesti menee varmasti perille, mutta silti jää paha maku suuhun. Toisaalta joskus vastausten puuttuessa jää täysin arvailun varaan, mistä helvetistä loppujen lopuksi kiikasti. Mielestäni asia tai tilanne ei voi koskaan olla niin epämiellyttävä, etteikö sitä voisi hoitaa jollain tavalla, sen sijaan että pakenee salaa takavasemmalle.