Loppujoulu

Kun jouluaaton sukulaisvisiitillä käydään läpi ne muutamat perinteiset kysymykset, kuten asuinpaikka, opinnot ja työpaikka (joihin on yleensä melko lailla sama vastaus kuin edellisenäkin vuonna), mistä riittää puheenaiheita joulupäivälle, kun saman porukan joukkoon joutuu vielä toistamiseen. No ei mistään. Tuoreehkot lapsiperheet ovat uppoutuneet omaan vilkkaaseen elämäänsä, eikä minulla ole siinä aihepiirissä juurikaan sanottavaa. Yritä siinä sitten näyttää edes vähän iloiselta ja innostuneelta.

Toinen kummitädeistäni osti minulle ties monettako kertaa joululahjaksi yhtä kokoa liian suuren paidan. On hän kyllä monesti nähnyt, että ne ovat liian suuria. Piileeköhän siinä taustalla jokin luulo, että jos ostaa miehelle liian pienen paidan, mies tuntee miehisyytensä jotenkin loukatuksi? Tai sitten vain olen kummitätini silmissä todellinen suurmies.

Tapaninpäivä olikin sitten taas yhtä suurta vaivaantunutta hiljaisuutta kotikotosalla. Tämä meidän perheyhdistelmämme ei näemmä jaksa useampaa päivää hiihtää ilman että kaikkien sukset ja sauvat ovat ristissä. Ja kun ei vielä ketuttanut tarpeeksi, oli se junakin perinteiseen tapaansa myöhässä. Onneksi paikkani oli yllättävänkin tyhjässä vaunussa, joten matka hyvän musiikin kera oli ihan rentouttava.