Sukupuolten välinen kuilu

Toisaalla on paljon mielenkiintoisia juttuja miehistä, naisista ja siitä, mikä niissä on vikana, kun ne eivät tunnu kelpaavan toisilleen. Pitkään näistä asioista kirjoittaneiden teksteistä pistää jotenkin silmään, miten helposti tehdään mustavalkoisia roolijakoja. Tuo on se tympeä femakko, jonka kriteereitä ei yksikään mies ikinä täytä. Tuo toinen taas on se katkera nörttimies, joka on naisenpuutteessaan täysin tunnevammainen. Vastakkaisen sukupuolen kommentoijissa aletaan lopulta nähdä pelkkiä mies- tai naisvihaajia, ja se vaikuttaa väistämättä omiinkin sanomisiin.

Yritin miettiä, millaiseen muottiin minut laitetaan mielipiteideni ja kirjoitusteni perusteella. Ei varmaankaan mitenkään hohdokkaaseen. Eipä sillä niin väliä, ainakaan niin kauan kun minua ei nähdä jonkinlaisena naisvihaajana. Ehkä olen se puolimykkä nörtti vailla itsetuntoa, mutta en sentään syytä siitä ketään muuta kuin vähän itseäni. Tunnepuoli on myös ihan kunnossa, sikäli mikäli joskus taas kävelee vastaan joku kiinnostunut tyttöihminen. Vihaan stereotypisointia, ainakin jos se osuu omalle kohdalle. Tietty siihen joskus itsekin huomaamattaan syyllistyy.