Melko hiljaista

Tsum di dum daa pumputi pum. Kerrostalonaapureiden metelöinti ei häiritse koskaan, jos soittaa itse musiikkia tarpeeksi suurella volyymillä. Vaikka eipä täällä tunnu edes olevan äänekkäitä ihmisiä. Yläkerran kaverikin on tainnut muuttaa pois tai hukata tyttöystävänsä, sillä panemisen kiljaisuja ei ole kuulunut pitkään aikaan. Toisaalta se tyttöystävän puuttuminen ei taida tässä asiassa edes paljon painaa, se kovin ölinä kun ei tainnut tulla naisen suusta...

Blogeista on kuolettavan tylsää lukea luetteloita ystävistä, joita on milloin missäkin tapahtumassa ja tilanteessa tavannut. Ketä se muka kiinnostaa? Vai onko sekin vaan puolihuolimatonta vittuilua meille, joilla saattaa kulua viikkokin niin, että intiimein ihmiskontakti on kaupan kassatäti tai vanhalta viinalta löyhkäävä setä ruuhkabussissa (jos työkavereita ei lasketa)?