Lunta tupaan

Ah tätä Suomen syksyä. Lunta on paikoin kolmisenkymmentä senttiä ja liikenne yhtä kaaosta. Viima puhaltaa taivaalta tippuvan tavaran suoraan naamaani. Hmm.. tavaraa taivaasta...

Mutta niin siis tosiaan on se hauskaa katsella (vielä toistaiseksi liikkuvan) bussin ikkunasta muita linjureita, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet matkalle. Pienikin auraamaton mäki on myrkkyä noille isoille ihmiskuljettimille, joiden pitää pelkillä kitkarenkailla pärjätä. Onneksi ei sentään osunut meikäläisen reitille niitä rekkoja, jotka paikalleen jumiutuneina tukkivat koko liikenteen jopa tunneiksi. Aikatauluja on ihan turha edes vilkaista. Täytyy vaan mennä sellaiselle pysäkille, jonka ohi kulkee useampi linja, ja toivoa parasta.

Jotenkin en vaan jaksa uskoa, että tämän liikennehärdellin estämiseksi tehtiin kaikki mahdollinen. Ennusteita ja varoituksia kuitenkin annettiin hyvissä ajoin. Aikaa lisätyövoiman ja aurauskaluston hankkimiseen varmasti oli. Tokkopa keskitalvella vastaava tilanne olisi ollut yhtä paha. Isoimmat ongelmat kun eivät nytkään olleet niiden kesärenkailla torspoilleiden aiheuttamia.