Toivo karkaa
Hauskanpito yksin voi olla ihan jees siihen asti, kun lopulta myöntää itselleen, ettei se oikeastaan ole mikään oma valinta, vaan tilanne on mikä on johtuen syistä A-Z. Joskus on masentavaa huomata, ettei auta vaikka miten yrittäisi itse panostaa, olla avoin ja helpommin lähestyttävä. Kaikkiin asioihin ei vaan voi vaikuttaa. Ja toisaalta minulle on kuitenkin aina ollut helppoa tehdä ystäviä, jos se on ollut tapahtuakseen. Tai oikeastaan paremminkin tuttuja, mutta kuitenkin. Lähtökohdat siis vaikuttavat olevan kunnossa, mutta jostain kuitenkin mättää. Jossain on ylitsepääsemätöntä vikaa. Muuten en istuisi nyt kirjoittamassa tätä.
Yksi positiivinen kokemus mulle nyt kiitos.
Yksi positiivinen kokemus mulle nyt kiitos.
1 Comments:
Täten kynnistän 'halaa olemassaolostasi vähiten tietävää bloggaajaa jonka blogia itse luet' -meemin.
Olet virtuaalihalattu. Hyvää saa jakaa eteenpäinkin, mitä sattumanvaraisemmin sen parempi.
Noin niinkuin lisäyksenä; itsensä rakentamat muurit on paljon helpompi pitää pystyssä kuin murtaa. Mitä enemmän näen epätoivoa ja pettymyksiä omassa ystäväpiirissäni, sen enemmän näen hyviä puolia vain yksin olemisessa.
Mikäli aiheenasi oli ihmissuhde-angst.
Muutoin, jos todella haluaa jotakin, pitää ryhtyä rakentamaan itselleen määrätietoisesti ja kurinalaisestikin tavoitteita ja keinoja saavuttaa ne.
Kaikkea hyvää. Harvoin kommentoin, anteeksi.
Lähetä kommentti
<< Home