Terrori
Rauhallisempi viikonloppu tällä kertaa. Munich, Steven Spielbergin viimeisin ohjaus, on tainnut kerätä hieman ristiriitaisia arvosteluja, ja vaikeahan tuota tosiaan oli kovin yksikäsitteisesti tuomita. Hieman etäinen ja irrallinen voisivat olla parhaat adjektiivit kuvaamaan omia fiiliksiä leffasta. Täysin katsottava elokuva kuitenkin.
Filmi kertoo vuoden 1972 Münchenin olympialaisten verilöylyn jälkeisistä tapahtumista, kun Israelin tiedustelupalvelun agentit saavat tehtäväkseen etsiä ja tappaa kaikki terrori-iskun palestiinalaiset pääsyylliset. Kuvaus on yllättävänkin tasapuolinen, eikä suoraan syyllistä kumpaakaan osapuolta. Täytyy muistaa, että Spielberg on sentään itsekin juutalainen. Tärkein pointti on nimenomaan näyttää, miten toivoton tuo loputon kostokierre on, ja millaisia vaikutuksia sillä on tekojen osallisiin.
Ohjaus oli tosiaan ihan mainiota, ja näyttelijäsuorituksetkin onnistuneita. Varsinkin Eric Bana yllätti positiivisesti. Luonnollisesti pieni sisäinen maailmanpoliitikkonikin heräsi ja valvoin aamuyön tunneille kahlaten foorumeilla läpi keskusteluita Israelin ja Palestiinan ongelmista.
Filmi kertoo vuoden 1972 Münchenin olympialaisten verilöylyn jälkeisistä tapahtumista, kun Israelin tiedustelupalvelun agentit saavat tehtäväkseen etsiä ja tappaa kaikki terrori-iskun palestiinalaiset pääsyylliset. Kuvaus on yllättävänkin tasapuolinen, eikä suoraan syyllistä kumpaakaan osapuolta. Täytyy muistaa, että Spielberg on sentään itsekin juutalainen. Tärkein pointti on nimenomaan näyttää, miten toivoton tuo loputon kostokierre on, ja millaisia vaikutuksia sillä on tekojen osallisiin.
Ohjaus oli tosiaan ihan mainiota, ja näyttelijäsuorituksetkin onnistuneita. Varsinkin Eric Bana yllätti positiivisesti. Luonnollisesti pieni sisäinen maailmanpoliitikkonikin heräsi ja valvoin aamuyön tunneille kahlaten foorumeilla läpi keskusteluita Israelin ja Palestiinan ongelmista.
1 Comments:
Mä taas katsoin viikonloppuna (ja samalla nauhoitin, vihdoin) kai jo kolmatta kertaa Spielbergin ensimmäisen, Duel (Kauhun kilometrit). Se on vaan niin hyvä! Kuvat, kulmat, rytmi, äänet. Tarina/juoni mahdollisimman yksinkertainen, mutta tunnelma on ahdistava ja eiku pahenee. Mainiota työtä, hiton hyvin rakennettu, ja ilman mitään ihmeempiä effuja (kun ei 1971 kovin kummoisia sirköörejä ollut vielä tarjolla).
Ja ajatella, että vasta vuosia tuon duunin jälkeen Spiilperistä TULI The Spiilperi...
Lähetä kommentti
<< Home