Takaisin kaupunkiin

Krapulapäivä. Liikunta lähinnä laahustamista vessan, jääkaapin, sohvan ja nojatuolin välillä. Mistä lie johtuu, että tarpeeksi väsyneenä ja nollat taulussa melkein mikä tahansa telkkarin sunnuntaihömppä vaikuttaa katsottavalta.

Junamatka meni puoliksi nukkuessa, koska unohdin kannettavan musiikin kämpille perjantaina. Musiikiton junailu on harvinaisen perseestä. Ajankulukseni katselin sitten kanssamatkustajia. Iltajunissa ei tarvitse tuijottaa suoraan, voi vakoilla ikkunan kautta. Tällä kertaa vaunussa oli kovin tavallista porukkaa, yleensä mukana on aina omituisia hippejä. Toisaalta nyt istuin viimeisessä vaunussa, joten käytävälläkään ei juuri kukaan kulkenut ohi.

Bussi karkasi pysäkiltä juuri, kun astuin aseman ovista ulos. Tyypillistä.