Ikävistä ikävin

Aamulla aikaisin herääminen on oikeastaan ihan mukavaa, kunhan selviää kunnialla siitä välittömästä "ei helvetti antakaa mun nyt nukkua vielä pari tuntia" -olotilasta. Voiton puolella ollaan jo, kun on jollain keinolla kangettu se pää ylös tyynystä. Sitten viileää vettä nassuun ja kupillinen vihreää teetä.

Joka viikko on yhtenä tiettynä päivänä tiettyyn aikaan sellainen juttu, joka hiukan piristää. Taitaakin olla tällä hetkellä ainoa asia, jota ehkä jopa odottaa aina edellisenä iltana. Aika säälittävää. Niin säälittävää, etten edes viitsi siitä sen tarkemmin tänne kirjoittaa. Vaan eipä siinä mitään uutta. Olen jo ajat sitten tottunut omaan säälittävyyteeni. Sääli sinänsä.