Mielen syksy

Ulkona on suorastaan murskaavan masentava keli. Taivas on sadepilvistä harmaa, vettä vihmoo niskaan ja jäinen tuuli tunkeutuu vaatteiden läpi. Maa on täynnä keltaisia vaahteranlehtiä. Kaunista, mutta kuitenkin niin lohdutonta. Näkymä ulkona on kuin kuvitus omasta olotilastani.

Eilen missatut ryyppäjäisetkin harmittavat, mutta minkäs teet. Olosuhteiden pakosta piti jättäytyä joukosta pois. Tuleehan noita uusia tietty. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että on parempi vaan käpertyä nojatuoliin ja katsoa pimeässä leffoja koko ilta. Annan fiktion viedä mukanaan. Ehkä onnistun unohtamaan hetkeksi sen, ettei viereeni tunnu vahingossakaan eksyvän ketään sopivaa.

Ai niin. Kannattaa katsoa tämäniltainen Conan. Siinä on taas hyvää Suomi-juttua.