Mitättömiä mietteitä

On mukavan hiljaista. Ainakin niin kauan, kunnes kuuloaisti ehtii mukautua tilanteeseen, ja taustalta alkaa taas erottua ääniä, joista äsken et ollut ollenkaan tietoinen. Jääkaappipakastin vaikertaa omaa matalaa sirinäänsä, tietokoneen tuulettimet humisevat ja pihaltakin kantautuu jotain etäistä melusaastetta. Välillä olisi mukavaa kokea täydellinen hiljaisuus. Hiljaisuudessa voi mietiskellä. Korvatulpat eivät tuo ratkaisua, sillä niiden kanssa esimerkiksi oma hengitys kuuluu liian selkeästi. Mahtaako hiekka-aavikollakaan olla tuulettomana päivänä tarpeeksi hiljaista?

En pidä kilpailemisesta, sillä vihaan häviämistä. Ehkä pitäisin siitä, jos voittaisin tarpeeksi usein. Liian moni kilpailu voidaan voittaa täysin väärin keinoin. Kun oikealta kantilta katsotaan, koko elämä on pelkkää kilpailua. Jokainen kilpailee jatkuvasti saadakseen paremman osan, koulutuksen, työn, elintason, sosiaalisen aseman... isomman palan kakkua. Näistäkin kilpailuista on harmittavan usein reilu peli kaukana. Ehkä juuri vapaan kilpailun ylettömässä ihannoinnissa piilee yksi syy siihen, miksi maailma on niin mätä.

Kilpailuihin liittyvä arvottaminen lienee toisinaan pielessä. Jostain kilpailusta palkitaan paremmin kuin toisesta, ja aina vain parhaat palkitaan. Vaivaa näkökulmien puute. Miksi ydinfyysikko on arvokkaampi kuin roskakuski? Jos fyysikko ei hiukkaslaboratoriossaan onnistu kuukauden aikana keksimään mitään uutta ja mullistavaa, niin entäs sitten? Vaan jos roskakuski jättää yhtä pitkäksi aikaa hommansa hoitamatta, vaikuttaa se monen ihmisen elämään sangen ikävällä tavalla. Ja vaikka fyysikko tekisikin löydön, joka aikanaan poikii kaupallisen yleishyödyllisen sovelluksen, on hän tehnyt periaatteessa vain saman asian kuin roskakuski työssään, eli tuonut mukavuutta perustallaajien arkeen (tehden tietty siinä sivussa rikkaaksi itsensä ja vaihtelevan määrän muita ihmisiä).

Toimiva yhteiskunta, jossa kaikilla olisi hyvä olla, on silkkaa utopiaa. Kun asiat ovat alun alkaen lähteneet väärille raiteille, on tilanteen korjaaminen lähes mahdotonta. Ihmisessä on liikaa pinttyneitä vikoja. Todennäköisesti olen kuitenkin väärässä, sillä minäkin olen vain ihminen.