Neljä seinää

Olipa sitten täysin mitäänsanomaton päivä. Mitään tärkeää en saanut aikaiseksi, kaikkea turhaa sitäkin enemmän. Ryssin koko homman heti aamulla, kun en noussut herättyäni sängystä ylös, vaan yritin venyttää mukavaa untani loputtomiin. Sellainen puolihorros jäi päälle koko päiväksi. Taidan olla turhan helposti passivoituvaa tyyppiä. Joku voisi kutsua tätä ominaisuutta ehkä laiskuudeksi.

Tililtäni oli taas kadonnut yllättävän paljon kahisevaa. Leväperäinen viikonloppuelämä näköjään vaatii veronsa. Pieni pihiys ei ole koskaan pahitteeksi, mutta pakko se vaan on huvituksiinkin joskus tuhlata. Vois vaan joskus ehkä miettiä, kannattaako sille taksikuskille uhrata parikymppiä, jos bussilla pääsee lievää epämukavuutta ja kiertoreittejä kestämällä reilusti halvemmalla. Helvetti, taksia joutuu ihan yhtä lailla jonottamaan joskus sunnuntai-aamuyönä. Pahimmassa tapauksessa joutuu kuuntelemaan puoli tuntia jonkun keski-ikäisen deekun kuolettavan tylsiä jorinoita, joista ei saa edes kunnolla selvää.