Palvelemaan konetta

Vanhempani kahlasivat juuri ja juuri yli edellisen laman ja työttömyyden. Yhdessä vaiheessa teki taloudellisesti tosi tiukkaa. Nyt näyttää siltä, että se on kohta taas menoa ihan maailmanlaajuisesti. Eli juuri, kun minä pääsin työelämän makuun ja tienaamaan, niin kaikki painuu alamäkeen. Ei sillä, etten moisesta selviäisi, mutta kosminen ajoitus silti.

Mitäpä jos tällä kertaa länsimainen kapitalismi onkin viimein saavuttanut jonkinlaisen murtumispisteen? Jos olemme ylittäneet jonkin kriittisen rajan, jonka jälkeen nykyinen peli ei enää vetele. Talous romahtaa totaalisesti, hallitukset kaatuvat, julkiset palvelut haihtuvat ilmaan ja infrastruktuuri murenee, kunnes mitään ei ole enää jäljellä. Tai sitten sama tylsä sykli jatkuu taas, eikä mistään oteta koskaan opiksi...

Tää on perseestä. Voisin lähteä jollekin valkoisen hiekan peittämälle paratiisisaarelle köllöttelemään riippumattoon ja syömään kookospähkinöitä.