Sadetta

Taitaisin tarvita oikean ystävän. Sellaisen, jonka kanssa en tuntisi jatkuvasti oloani jotenkin säälittäväksi ja turhaksi. Tuollaiset kaverisuhteet ovat vain jotenkin huomaamatta haihtuneet ilmaan. Vaan mistäpä sellaisen kunnollisen ajanviettokaverin löydän, kun ei minulla ole oikein mitään tarjottavaa kenellekään? Liian usein roikun vain mukana, vaikka pidän itsekin sellaisia tyyppejä rasittavina. Toisaalta luonteeni on sellainen, että jos koen olevani jotenkin ulkopuolinen, jättäydyn mieluusti kokonaan pois. En halua häiritä vaivaantuneisuudellani tai alakulollani muita.

Mitenköhän jaksaisi uskoa itseensä edes vähän enemmän? Nyt se iloinen yllätys jostain, jooko...