Mitä järkeä?

The New World -leffaa katsellessani rupesin taas miettimään. Leffa oli Terrence Malickin tyylille ominaiseen tapaan hidastempoinen ja vähäpuheinen, antoi tilaa ajatuksille. Ei elokuvasta sen enempää.

Mietin, millaista olisi elää 1600-luvulla, tai vaikka sitäkin aikaisemmin. Kenties 1400-luvulla, kun maailmankarttaa vielä hahmoteltiin. Maailmassa oli vielä paljon uutta ja vaarallista, mikään ei ollut itsestäänselvää. Ihminen oli vielä pahasti luonnon armoilla, mutta vaikka luontoäiti saattoikin napsaista hengen pois äkkiarvaamatta jonkin kulkutaudin muodossa tai hukuttaa pitkällä merimatkalla, lajimme eli vielä jollain tavalla maanläheisesti, osana muuta ympäristöä.

Eihän luonto ole vieläkään peruuttamattomasti hävitetty, mutta usein se on prioriteettilistalla viimeisenä. Sitä vaalitaan, jos kaikki muu on kunnossa. Ehkäpä jossain lähitulevaisuudessa meitä on reilu kymmenen miljardia yksilöä täyteen ahdetuissa betoniviidakoissa, flooraa ja faunaa aidattuna vain pieniksi puistoiksi sinne tänne. Kovin ankea mielikuva. Ei sellainen maailma, jossa haluaisin elää.

Mitä muka on ihmisen kehitys? Mihin päämäärään tässä ollaan pyrkimässä? Vuosi vuodelta saadaan enemmän tietoa, osaamista, tehokkuutta, virheettömyyttä, hallintaa, rajoitteita, kaavamaisuutta, näennäistä vapautta... mitä sillä kaikella saavutetaan? Elinikä pitenee, ja saamme jokainen olla entistä kauemmin osana tätä suurta turhaa konetta, silmät ja korvat tungettuina täyteen keinotekoista(?) elämänsisältöä.