Ei koskaan

Sijoita tähän lukematon määrä haluamiasi kirosanoja ja lue ne tunteella. Juuri siltä nyt taas tuntuu. Olin jo vakaasti päättänyt astella sen tytön luo ja ottaa selvää, millä mielellä se katseli minua takaisin. Niillä isoilla silmillä, joita olisin voinut tuijottaa loputtomiin. Vaan odottamalla ei saavuta mitään. Odottamalla liian kauan saa todeta, että tilaisuus oli ja meni. Lopulta sai lähteä vaan kotiin tiettyjen ajatusten jäädessä kiertämään päätä loputtomasti.

Helvetin nuija. Ristuksen vatipää. Onko nyt vitun kivaa miettiä, mikä se mahdollinen lopputulos olisi voinut ehkä olla? Nyt en voi kuin arvailla mitä sillä tytöllä pyöri mielessä. Se saattoi olla ihan mitä tahansa. Ehkä se hymyili aidosti, ehkä sitä vaan huvitti. Ja mikä lie sitten oli se poika hänen seurassaan.

Saatanan tunari. Miten voin tarpeeksi rankaista itseäni?