Vähemmän alkuaineinen jalkinekirja

Jossain satunnaisessa blogissa törmäsin taas pitkään väittelyyn tippaamisesta. En muista, kirjoitinko itse tästä jo joskus, mutta menköön vaikka uudemmankin kerran.

Itse en ole tainnut ikinä tippiä antaa. Ulkomailla olen käynyt niin vähän, ettei ole tarvinnut juuri miettiä kulttuurieroja. Voin ehkä jossain määrin kunnioittaa näitä kulttuurieroja, mutta en kuolemaksenikaan ymmärrä, miksi sellaisia on tässä asiassa edes syntynyt. Meikäläisen lähtökohtainen käsitys työnteosta on, että työnantajalta saa siitä palkkaa tietyssä muodossa. Yhtenä könttäsummana tai sitten jaettuna pohjapalkkaan ja ylimääräisiin lisiin. Ei suinkaan niin, että rahaa pitäisi haalia itse puolipakotettuina lahjoituksina. On lukematon määrä erilaisia palveluammatteja, joissa tippejä ei harrasteta. Miksi juuri esimerkiksi tarjoiluhommissa?

Jos tarjoiluhommien peruspalkka on jossain päin maailmaa niin pieni, että tippaaminen katsotaan sen takia pakolliseksi, jotain on pahasti vialla. Siinä on jäänyt ammattiliitoilta hommat hoitamatta. Eikä tippaaminen voi kulkea käsi kädessä verotuksenkaan kanssa. Ropoja menee puhtaasti omaan taskuun varmasti enemmän kuin usein. Ei koko hommassa ole järkeä.