Kultaa ja hopeaa

Saan näemmä lisää lukijoita olemalla kirjoittamatta mitään. Ehkä minun olisikin parempi pysyä vaiti, vaikkei se mikään tarkoitus todellakaan ole. Viime päivinä ei ole oikein löytynyt mitään sanomisen arvoista. Töiden jälkeen sitä vaan istahtaa alas ja kuluttaa vapaat tunnit aivosolujaan liiemmin vaivaamatta.

Hiljaisuus on osa minua. Minä olen se hiljainen poika, joka seuraa sivusta muiden keskustelua ja vain harvoin kommentoi jotain. En tiedä, miksi minun edes pitäisi yrittää olla jotain muuta. Toivon vaan, että löytäisin sen ihmisen, jolle tämä riittää. Ihmisen, joka ymmärtää, ettei aina ole pakko olla äänessä. Voi vain katsoa silmiin, ja kaikki on selvää.