Sillon liikkuu

Suoritin tänä aamuna ehkä nopeimman heräämislähdön ikinä. Kahdesta herättävästä laitteesta huolimatta havahduin vasta, kun äiti soitti ja kysyi, pitikö minut hakea asemalta. Juna oli lähtenyt noin tunti sitten. Pikavilkaisu nettiin toisen kiskolehmän toivossa. Onneksi löytyi vielä sellainen, jolla ehtisin ajoissa perille (yksi isovanhemmistani täytti suuria numeroita, joten olisi ollut kovin noloa myöhästyä juhlankaltaisesta). Tuon toisen junan lähtöön oli vielä aikaa, mutta ongelmana oli bussi. Aikaa pysäkille siirtymiseen oli noin 10 minuuttia, joista puolet kuluisi matkaan. Juosten. Lopulta astuin bussiin lähes haljennein keuhkoin. Paksu talvitakki päällä ja laukku olkapäällä ei ole kiva leikkiä sprintteriä.