torstaina, tammikuuta 5

Satunnainen valtiotieteilijä

Inhosin aina historiaa, kouluaineena siis, koko peruskoulun ja lukion ajan. Nyt myöhemmin kun mietin, syynä taisi olla paljolti se lähestymistapa ja opettamisen tyyli. Keskityttiin liikaa omasta mielestäni tylsiin ja turhiin asioihin. Vuosilukuja ja yksityiskohtia, barokkia ja renessanssia. Oikeastaan en edelleenkään jaksa innostua suuresta osasta historiaa. Poikkeuksen kuitenkin tekee poliittinen historia. Tai ehkä oikea termi voisi olla valtiotiede tai yhteiskuntatiede.

Miksi päntätä kuvauksia talonpojan oloista keskiajalla, kun voisi opiskella erilaisten aatteiden ja valtiomuotojen nousuista ja tuhoista? Seurata suuria linjoja, ihmiskunnan kehitystä sodasta ja vallanvaihdosta toiseen. Mielestäni näissä asioissa on todellakin jotain opittavaa. Jos historiaa ei tällä osa-alueella tunneta hyvin, miten voidaan olla toistamatta vanhoja virheitä? Parantamisen varaa on paljon, ellei loputtomasti.

Yhtenä suurimmista ongelmista kautta aikojen lienee kaikessa yksinkertaisuudessaan (tai toivottomassa monimutkaisuudessaan) valta ja sen käyttö. Ilman vallan keskittämistä on mahdotonta hallita, rakentaa ja kehittää suuria kokonaisuuksia. Toisaalta vallan liika keskittäminen voi johtaa siihen, että vallan ajautuessa vääriin käsiin seuraamukset ovat vakavia ja kauaskantoisia. Meikäläisestähän tietty tulisi loistava diktaattori...