Sinne ja takaisin

Kiva olla taas kämpillä. Saa jälleen tehdä asiat täysin oman mielensä mukaan. Omaa rauhaa täytyy olla jokunen tunti päivässä, ei siitä mihinkään pääse. Aikaa, jolloin voi olla varma, ettei joku hetken päästä yllätä selän takaa sanomalla tai tekemällä jotain rasittavaa. Taidan tarvita enemmän yksinoloa kuin useimmat muut. Ehkä juuri sen takia en kovin mielelläni ryntää - silloin harvoin, todella harvoin, kun sellaiseen olisi mahdollisuus - kovin tiiviisiin jokapäiväisiin parisuhteisiin. Toisaalta haluaisin päästä moisesta jatkuvan läheisyyden ahdistuksesta eroon. Taas kerran niin toivottoman monimutkaista ja hankalaa...

Leikittelin ajatuksella täysin puhtaalta pöydältä aloittamisesta. Muuttaisin toiseen kaupunkiin, menisin uuteen kouluun. Parhaassa tapauksessa ulkomaille. En tuntisi ketään, mutta kellään ei myöskään olisi minusta minkäänlaista ennakkokäsitystä. Ei olisi minkäänlaista valmista muottia luonteenpiirteilleni ja käyttäytymiselleni. Tabula rasa. Voisin luoda itseni täysin uudelleen.