Muistin kätköistä

Olen nähtävästi hajottanut lopullisesti unikontrollerin pääkopastani, sillä herään melkein joka yö muutaman tunnin unien jälkeen, ja sen jälkeen nukahtaminen uudelleen on todella hankalaa. Sangen rasittavaa pyöriä turhaan sängyssä.

"STT:n uutisia...", sanoi matalahko miesääni omalla persoonallisella painotuksellaan. Kuulin tuon aina syödessäni aamiaista päivähoitopaikassani. Olin alle viiden vanha. Yhtenä päivänä hoitotäti laittoikin aamupuuron sijaan eteeni lautasellisen leseitä. Ne olivat niin pahoja, että minua oksetti. En yksinkertaisesti pystynyt syömään niitä, mutta täti ei halunnut uskoa. Istuin muuten kauan siinä pöydässä.

Kerran löin siinä samassa hoitopaikassa ollutta tyttöä tyhjällä ketsuppipullolla päähän. Löin leikilläni, enkä erityisen kovalla voimalla, mutta tyttöhän alkoi heti itkeä. Hoitotäti pisti minut nurkkaan häpeämään. Ihan oikeasti, seisomaan kasvot nurkkaan päin. Muutama vuosi sitten päädyin tuon saman tytön kanssa eräiden bileiden jatkoille. En tiedä, miten oikein tajusin, kuka oli kyseessä. Muistissa oli vuosien takaa pelkkä nimi.

Kaikkea sitä palautuukin mieleen.