Suuria vääryyksiä

Helvetin helvetti kun taas vituttaa. Miten jotkut voivatkin olla niin saamattomia. Ihan kuin ei olisi minkäänlaista vastuuntuntoa. Jos ei kerran pysty antamaan harkkaryhmälle omaa panostaan, olisi vähintäänkin fiksua jättäytyä vapaaehtoisesti pois koko touhusta. Ei olisi kivaa väkisin potkia tuttuja tyyppejä pois ryhmästä, mutta tuollainen muiden siivellä roikkuminen on yksinkertaisesti niin alhaista. Niin makaa kuin petaa. Luulisi tajuavan.

Vaihteeksi taas sössivät intissäkin. Kranaattimiehet erehtyivät tunkemaan useamman murkulan kerralla putkeen. Lopputulos ei ollut varmaan kaunista katseltavaa. Omien armeijakokemusten perusteella ei ole kovinkaan yllättävää, että tuollaista sattuu aina välillä. Liian lyhyet yöunet, liian pienellä älykkyysosamäärällä varustetut esimiehet ja jatkuvat siirtymiset paikasta toiseen luovat juuri sopivat edellytykset pahoille virheille. Tragikoomista kuolla sotaa harjoitellessa. Toisin sanoen täysin turhaan.