sunnuntaina, joulukuuta 11

Sekavia sanoja

On murskaavaa huomata tehneensä ehkä ratkaisevan pahoja virheitä joskus taannoin. Virheitä, joista on kulunut jo niin pitkä aika, ettei asioiden korjaamiseksi voi oikein tehdä enää mitään. Virheitä, joita ei vielä tapahtumahetkellä edes tiedostanut. Sanotaan, että aika parantaa haavat, mutta mitäs sitten kun aika nostaakin niitä haavoja esiin?

Mielessäni kummittelee yksi ihmissuhdeyritelmistäni muutama vuosi takaperin. Tyttö oli kaikin puolin nätti ja mukava. Nyt menneitä muistellessa hän tuntuu aina vaan täydellisemmältä. Muistini lienee valikoiva, mutta siitäkin huolimatta. Jostain syystä juttu vaan lässähti nopeasti ilman mitään järkevää syytä. Kaikki potentiaali oli olemassa, mutta yritys puuttui. Luovuin täysin turhaan parhaasta ja toistaiseksi ehkä ainoasta mahdollisuudesta saavuttaa jotain sellaista, mikä tällä hetkellä tuntuu kaukaiselta haaveelta.